Elämää Hsinchussa

image

Elämää Hsinchussa

Aika kuluu täällä Taiwanissa pelottavan nopeasti ja edellisestä postauksesta taitaa olla jo muutama viikko aikaa… Lienee siis aika päivitellä tänne joitain sattumuksia ja ajatuksia kuluneilta viikoilta, vielä kun itse muistaa: nämä viikot pitivät sisällään paljon iloa ja monia sattumuksia, joita en halua unohtaa!

image

Kaikki kurssit ovat jo käynnistyneet mukavasti ja kaikki vaikuttavat suht mielenkiintoisilta, ainoastaan yhden kurssin luennot ovat kiinankielisiä. Suoritan täällä 15 paikallista opintopistettä, jonka pitäisi vastata 30 tä eurooppalaista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viikolla ei hirveästi luentoja ole ja perjantai on joka viikko vapaapäivä: 3 päivän viikonloppu on luksusta. Muutenkin yliopisto on ollut positiivinen yllätys: etukäteen kuvittelin melkein saapuvani johonkin takapajuiseen, Suomalaisiin yliopistoihin verrattuna ”huonoon” opinahjoon. Mutta enpä olisi voinut olla enempää väärässä. Chiao Tungin yliopisto on pikemminkin vastakohta kuvitelmilleni ja varsinki mittakaava on melkoisen suuri: kahden teknillisen yliopiston kampukset ovat vierekkäin ja porukkaa alueella riittää varsinkin ruuhka-aikoina. Yliopistot ovat keskellä maan suurinta teknologiakeskittymää ja monenlaisia mahdollisuuksia osaaville ihmisille löytyy. Kampussuunnittelu on täällä fiksusti toteutettu: kaikki löytyy yhdeltä tiiviiltä alueelta ja suurin osa opiskelijoista asuu kampusalueella. Itselläni on 200 m matka lähinpään luentorakennukseen, 200 m kauppaan ja 400 m urheilukentälle, salille sekä kylpylään/uima-altaalle: vapaa iltapäivä luentojen välissä on hyvä ajankohta ulkoaltaassa uimiselle ( palmujen alla tottakai) 🙂

Ulkoilmauinnit tosin alkavat jäädä vähemmälle, sillä talvi tulee pikkuhiljaa tännekin. Viime viikko oli jo hieman viileämpi ja kovan tuulen ja korkean ilmankosteuden takia 20-25 tuntuu välillä paljon kylmemmältä! Vielä en rantasläpäreistä täysin luovu mutta pitkähihaisia joutuu jo käyttämään… Sään nopea viileneminen näkyy katukuvassa selkeästi: ihmiset pukeutuvat kuin olisi pakkasta ja lähes kaikki, mukaanlukien minä itse, kärsivät jonkinasteisesta flunssasta. Täältä ei tosiaankaan lämmityksiä taloista löydy, joten talven viileämmät kelit hieman pelottavat, mutta eiköhän tällä suomalaisella ”kokemuksella” pärjätä.

Alkusähläyksistä toipuneena, kulunut kuukausi on vierähtänyt silmänräpäyksessä. Syyskuun lopun jälkeen olen tutustunut moniin todella hienoihin ihmisiin, osallistunut vaikka mihin aktiviteetteihin ja reissuihin ja ennen kaikkea olen todella nauttinut elämästä täällä! Tässä hieman tarkempaa kuvausta kuluneista viikoista:

Syyskuun viimeinen viikko oli tapahtumarikas: luentojen ja reenamisen lisäksi keskiviikkona oli kerhojen esittäymispäivä ja dj kerholla oli jonkintyyppinen avajaisjuhla. Hyvää seuraa ja musiikkia plus kaljaa, jota ei muualta kampuksella saa! Muutamat tätä lukevat tietävät tarkemmin meikäläisen musiikkimausta: en olisi uskonut keneltäkään löytyvän Parov Stelaria ja muutamaa muuta suosikkiani. Ilta kului lentäen juhlan dj n kanssa musiikkia soittaen ja siitä keskustellen. Kun yhtälöön lisätään se, että kyseessä oli melkoisen kaunis taiwanilainen tyttö, oli tulevan kuukauden kiireisyys näin jälkikäteen arvattavissa 😉 Dj kerhosta on muutenkin tullut kuin perhe ( kuten ranskalainen kämppikseni Emilien totesi), jossa joka keskiviikko varsinaisen harjoittelun jälkeen vietämme aikaa ja monista siellä tapaamistamme paikallisista on tullut hyviä kavereita!

image
image

image

image

Lauantaina osallistuin Hsinchu Hash run tapahtumaan. Kyseessä on maailmanlaajuinen ”drinking club with a running problem”, joka järjestää juoksutapahtuman joka kuukausi Hsinchussa. Kaikki mukaan houkuttelemani kaverit olivat krapulassa, joten taistelin yksin itseni kokoontumisalueelle keskustaan. Paljon uusia ihmisiä, loistava tunnelma ja yhteishenki! Koko porukalla matkasimme junalla etelään hiekkaranta-alueelle, jossa n. 10 km suunnistustyyppinen kaljapisteineen järjestettiin. ”Juoksin” kaverini kanssa maaliin toiseksi viimeisinä, jonka jälkeen kylmä kalja ja hyppy läpimään mereen teki kuuman päivän jälkeen hyvää! Jatkoimme illanviettoon mihinkäs muualle kuin Taiwan Breweryn panimolle syömään ja, niin… nauttimaan virvokkeista. Tälläinen konsepti tarvitaan myös Suomeen, tai no, terveisiä Jyväskylän syksyn rientoihin 😉

image
image

image

Seuraava viikko kului taas hurjassa myötätuulessa: iltapäiväuinteja ulkouima-altaalla, aurinkoa, illanviettoja ja juhlia, hyvää seuraa ja ”kiinankielen yksityistunteja”. Saksalaisen kaverini Stefanin kaverit olivat reissaamassa Aasiassa ja Taiwanissa ja vietimme aikaa heidän kanssaan. On myönnettävä, että saksalaisten kanssa tulee aina hyvin juttuun: lienee paljon samaa arvoissa ja kulttuurissa. Saksan vahvistuksille oli näytettävä, miten sekä Hsinchussa, että Taipeissa juhlitaan. Taipein reissulla söimme saksalaisten ja ranskalaisten kavereiden kanssa Michelin palkittuja dumplineja ja maan parhaita beef noodeleita ( minulta löytyy jo vähintään 10 eri paikan kokemus nautanuudeleihin:P )Taipeissa päädyimme kaupungin hienoimpaan yökerhoon, jonka tanssi ja laser-showt tekivät vaikutuksen. Tapasinpa jopa kaksi suomalaista liikemiestä: suomen puhuminen oli vaikeaa mutta teki hyvää kuukauden tauon jälkeen (jos skypeä ei lasketa)! Täällä erityisesti klubeilla, mutta myös päivällä arkisissa tilanteissa todellakin huomaa sen että ei näytä paikalliselta, eikä edes perus jenkiltä tai keskieurooppalaiselta: Olo on välillä kuin julkkisella. Taiwanissa ei tarvitse tehdä paljoakaan huomion eteen (hyvä vai huono asia?) jos sattuu näyttämään, kuten kaverini Stefan asian ilmaisi, Arjalaiselta Viikingiltä :D. Aamulla raahauduimme vesisateessa paikalliseen Ikeaan! Lihapullat olivat mukaa vaihtelua, mutta Ikean kaupasta ei löytynyt mitään hyvää, varsinkaan salmiakkkia. alkaa tulla vähän jo ikävä muutamia suomalaisia herkkuja 😦

image
image
image
image

Taiwanissa juhlittiin maan itsenäistymistä sueraavalla viikolla. Torstai oli vapaapäivä, joten suuntasimme ranta/satama alueelle seuraamaan juhlashowta parin sadan tuhannen taiwanilaisen kanssa: ilotulitus valoineen ja musiikkeineen oli vaikuttavin mitä olen nähnyt! Seuraavana päivänä kämppikseni sai idean grillijuhlasta joten järjestimme Emilien ja Stefanin kanssa grillailut. Kiireisen päivän jälkeen, ennen grillijuhlaa, Ehdin käydä rentoutumassa illallisella todella hyvässä Intialaisessa ravintolassa hyvässä seurassa! Lauantaiaamuna NctU n kansainvälinen järjestö järjesti matkan Taipeihin: huonosti organisoitua ajantuhlausta suurimmaksi osaksi, mutta vanha puutarhapihatto oli todella hieno paikka! Jäimme vielä jätkien kanssa Taipeihin juhlimaan uuden saksalaisen Taipeissa harjoittelua suorittavan kaverin kämpille. Aamulla aurinkoinen päivä oli omiaan eläintarhaan tutustumiseen. Tiikerit, apinat ja koalat nostivat hymyn korviin mutta niiden takia emme olisi vaivautuneet… Eläintarhan tähdet löytyivät ilmastoidusta rakennuksesta: Pandat! Yksi panda pisti jopa kunnon shown pystyyn aivan meitä varten, on ne hellyyttäviä!

image

image

image

image

Kyllä täällä tulee opiskeltuakin ja seuraavalla viikolla sitäkin enemmän mutta silti illat ja välillä yötkin kuluivat useasti jossain muualla kuin omassa dormikämpässä 😀 Raskaalla elämäntyylillä ja lämpötilan äkillisellä laskemisella n. 25->22 oli se vaikutus, että sain pahan yskän, joka minulla on nyt ollut jo lähes kaksi viikkoa… Täällä on muutenkin kaikki kipeitä nyt. Pitkästä aikaa vietin viikonlopun tekemättä mitään, sängyssä maaten ja yrittäen parantua. Seuraava maanantai oli yksi parhaista päivistäni ja illoistani täällä, mutta tyyntä ennen myrskyä: ihmissuhteet ja naiset tahtovat olla vaikeita ja loppuviikko kuluikin hieman ikäviä asioita selvitellessä… Onnistuinpa kuitenkin Emilien kanssa järjestämään yllätyssynttärijuhlat filippiiniläiselle kämppiksellemme Jovenille, löysin jopa täytekakun! Viikonloppuna yksi taiwanilaisista kavereistani kutsui meidät Taipeihin ja jälleen kerran onnistuin löytämään klubilta Suomalaisen (isänsä puolesta), joka ei kuitenkaan suomea osannut puhua… mikä pettymys. Auringon noustessa kaverimme vei meidät uskomattoman hyvään aamiaispaikkaan: ruoka oli niin hyvää, että sen voimalla jaksoimme kiertää kaupungin kauppoja koko seuraavan päivän kolmen tunnin unilla…

image

image

Tässä vaiheessa elämä on Taiwanissa yhdestä pahasta takaiskusta huolimatta sen verran mukavaa, että olen tosissani alkanut miettiä vielä kevääksi jäämistä: syyslukukauden 5 kk tuntuu kuluvan aivan liian nopeasti. Katsotaan mitä pari seuraavaa viikkoa tuo tullessaan asian suhteen!

Lopuksi viimeviikonloppuinen kohtaaminen Taipeista, johon liittyy kiinnostava kokemus tietyn kansakunnan edustajista: Suomalainen ja Kanadalainen kohtaavat: Mikä on ensimmäinen puheenaihe? ( jo neljäs tapaus kahden vuoden aikana!) Sille, joka ensimmäisenä keksii, lupaan tuoda Taiwanista yllätyspalkinnon 😉

Mainokset

Vaihto-opiskelijan arkea?

image

Jälleen viikko takana ja arki alkaa pikkuhiljaa käynnistymään. Kuitenkin onneksi/epäonneksi täällä sattuu ja tapahtuu: ensimmäiset luennot (kyllä, voivat olla hyvinkin mielenkiintoinen kokemus), Taipein matka, ensimmäinen kunnon sairastuminen ja ensimmäinen taifuuni takasivat sen, että tälläkään viikolla ei aika käynyt pitkäksi.

Operations management tms oli ensimmäinen kurssi, jonka luennolle osallistuin. Olin lukenut kurssivalintaportaalista kurssin tiedot, luentojen sisällöt ja muun tarvittavan esivaatimustiedon selvällä englannin kielellä ja kurssin teemat vaikuttivat hyvinkin mielekkäiltä. Menin luentosaliin hyvissä ajoin ennen luennon alkua ja salin täyttyessä huomasin olevani ainoa ei-taiwanilainen/aasialainen opiskelija, ei siinä sinänsä mitään outoa… Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun professori aloitti luennon: omat kiinan kielen taitoni eivät ole sillä tasolla että ymmärtäisin yhtään mitään täysin kiinankielisestä luennosta, tai no, muutamat pp-diojen otsikoista olivat englanniksi, mukava yllätys! Harmi sinänsä, sillä proffa vaikutti oikein innostavalta ja pätevältä opettajalta saaden selkeästi koko suuren opiskelijajoukon kiinnostumaan+hän kertoi ilmeisesti todella hyviä vitsejä!

image

Luennon jälkeen motivaatio kurssivalintojeni uudelleentarkasteluun oli korkea… Lopputuloksena paremman perehtymisen jälkeen poistin itseni kaikilta aiemmin valitsemiltani kursseilta ja löysin tilalle englanniksi opetettavia kansainväliseen kauppaan keskittyviä kursseja. Kurssivalintojen pitäisi nyt olla kunnossa, saa nähdä tuoko tuleva viikko millaisia yllätyksiä asian suhteen… Ps kurssivalikoimasta olisi löytynyt mm. kurssi Theory and practise of love, kyseiselle kurssille ei kuitenkaan kukaan ollut ilmoittautunut, miksei?

Viime viikolla lähes koko kaakkois-aasiassa juhlittiin keskisyksyn juhlaa, kuun juhlaa. Juhlan kunniaksi torstai ja perjantai olivat vapaapäiviä ja suurin osa paikallisista opiskelijoista suuntasi juhlimaan perheidensä kanssa. Ranskalaisen dormikämppiksen kanssa olimme suunnitelleet matkaa Taipeihin ja sieltä saaren eteläosaan, joten päätimme ottaa omaa lomaa myös keskiviikon ja suuntasimme heti aamulla bussilla Taipeihin. Bussi Taipeihin lähtee lähes kampuksen edestä, busseja lähtee 15 min välein, matka kestää n. tunnin n. 60 km ja maksaa vain pari euroa. Vertailun vuoksi bussi Hsinchun keskustaan kestää puoli tuntia n. 5 km. Taipei on sen verran isompi kaupunki, että monet mielummin käyvät siellä hoitamassa asioitaan (elleivät omista skootteria, ja lähes kaikki omistavat…) ja juhlimassa viikonloppuisin.

Taipeissa hyödynsimme toimivaa metroverkkoa ja kiersimme temppeleitä, muistomerkkejä, museoita ja muita nähtävyyksiä: Taipein (ja Taiwanin ylipäätään) kaupungit ovat erikoisia: kaupungeissa on paljon todella hienoja temppeleitä ja historiallisia rakennuksia ja puistot lampineen ovat todella rauhoittavia paikkoja keskellä kaupunkia. Mutta. Perusarkkitehtuuri? ja talojen julkisivut ovat kuin suoraan Neuvostoliitosta: kaupungit ovat täynnä harmaita ja likaisia, betonista valettuja taloja, jotka luovat päiväsaikaan ( pimeällä lukemattomat neonvalot kääntävät tilanteen parempaan) kaottiseen liikenteen meluun yhdistettynä melkoisen luotaantyöntävän fiiliksen kävellen liikkujalle. Syyksi rakennusten ikävälle ulkonäölle epäilen kahta tekijää: hurjaa määrää pakokaasusaasteita ja sitä, että Taiwan on maanjäristysvaaraaluetta: miksi rakentaa kauniita ja siroja rakennuksia, jotka hajoavat ja ovat vaarallisia, kun on mahdollista tehdä teräsbetonista _mitä_tahansa_ kestäviä ”bunkkereita”, joissa ihmiset ovat turvassa luonnonvoimia vastaan. Ehkäpä esteettiset arvot eivät ole se ensimmäinen prioriteetti…Kyllä täältä myös todella hienoja, lasipäällysteisiä, moderneja rakennuksia kuten Taipei 101 löytyy!

image

image

image

image

image

image

Meidän prioriteettilistamme oli sellainen, että nähtävyyksien kiertelyn jälkeen etsimme yökerhon, jossa meinasimme viettää iltaa, hotellihuoneet clubin läheltä (25e per huone, ei paha) ja ruokaa läheisestä jenkki-tyylisestä Buffalo-ravintolasta, jossa ei kuitenkaan englantia osattu nimeksikään, oh the irony… 😀 Ruokalevon jälkeen kiersimme aluetta ja bongailimme paikallisia juomassa olutta lähikauppojen edessä ( kuten Hong Kongissa, myös täällä ”jokaisen kulman takaa” löytyy 7/11 minisupermarketti). Suuntasimme jo ennen puoltayötä clubille, jossa mukavasti n. 8 e pääsymaksulla sai koko illan juoda mitä halusi, tälläinen myös Suomeen kiitos! Baari sinänsä oli melko pieni ja porukka oli jopa liian suurilta osin muualta kuin Taiwanista. Noh, ensimmäisen juoman käteen saatuani huomasin, ettei kaikki ollut ihan kunnossa: aikaisempi vilun tunne meni vielä ilmastoinnin piikkiin mutta se, että käsi tärisee lasia pidellessä ei ole omalla kohdallani normaalia… Voiko parempaa hetkeä kuumeen nousemiselle toivoakkaan…! Muutaman tunnin jaksoin parhaani mukaan yrittää silti nauttia hyvästä menosta, mutta aika pian oli kohdattava totuus ja kömmittävä huoneeseen nukkumaan, tai no, buranakuurin ja vesitankkauksen jälkeen palelemaan ja hikoilemaan kuumeisena…

Ihme kyllä aamulla olo oli jo parempi, mutta siltikin päätimme kämppikseni kanssa (myös hän oli väsynyt -juhlittuaan koko yön, life is fair… ), että olisi kaikinpuolin parempi idea palata Hsinchuun lepäämään ja suojaan lähestyvältä Taifuunilta: jatkoimme vielä turistikierrostamme Taipeissa, mutta taifuunin takia moni paikka oli jo suljettu. Onneksi Taipeihin on helppo palata milloin vain 🙂

image

image

image

image

Taifuuni Usagi, joka oli tänä vuonna maailman voimakkain myrsky, ohitti Taiwanin etelärannikon lauantaina. Maailman voimakkaimmaksi myrskyksi Usagi oli tavallaan pettymys, vaikka hengenvaarallisesta ja muualla paljon tuhoa aiheuttaneesta myrskystä sen toteaminen onkin ehkä hieman arveluttavaa… Hsinchu on sen verran hyvin vuorten suojassa, että täällä myrsky näkyi ja tuntui vain kovana tuulena (muutamia oksia tippui puista) ja ajoittaisena sateena. Viikonloppu yhdistettynä kansalliseen lomaan yhdistettynä taifuuniin tarkoittaa sitä, että kampus on lähes tyhjä, kovinkaan moni ravintoloista ei ole auki ja kampukselta ei voi lähteä turvallisesti… Puolivointinen lomaviikonloppu kuluikin hyvin mäkkisafkalla ja nuudeleilla. Liityin viikonloppuna myös kampuksen biljardikerhoon: maksamalla 1,5 e saan pelata puolen vuoden ajan milloin haluan hyvillä pöydillä ja välineillä, saa nähdä jos sitä ehtisi hieman treenata 😉 niin ja tosiaan, vaikuttaa siltä, että se ”arki” alkaa vasta tällä viikolla, jos alkaa!

Hsinchu, Taiwan

Edellistä blogikirjoitusta aloittelin lentokoneessa Hong Kongista Taiwaniin viime tiistaina. Tätä kirjoittelen tänään sunnuntaina, joten jonkin verran on jo ehtinyt tapahtua ja alkuorientaatiot ja rekisteröitymiset alkaa olla pikkuhiljaa takana: kurssit alkavat huomenna, joten voidaan kai puhua pikkuhiljaa jonkinlaiseen vaihtariarkeen siirtymisestä.

Osa 2: Hsinchu, Taiwan

Hong Kongin alkusekoiluista viisastuneena ostin heti lentoasemalta 3G prepaidin helpottamaan elämää( täällä Taiwanissa se onkin osittautunut melkoisen elintärkeäksi…) ja suuntasin bussilla kohti Taiwanin länsirannikkoa matkaavan luotijunan pysäkille. 10 min junamatkan jälkeen Hsinchun asemalla meni hetki tajuta, että täytyy ottaa vielä toinen juna päästäkseen varsinaiseen Hsinchun kaupunkiin. Paikallisjunaan arpomaan, mikähän kiinankielisistä nimistä mahtaa tarkoittaa etsimääni pysäkkiä: viimeistään tässä vaiheessa alkoi käydä selväksi, että englannninkielisen tekstin tai englantia puhuvien asiakaspalvelijoiden löytäminen on täällä todella harvinaista! Viereen istui paikallinen tyttö, joka osasi sen verran englantia, että oikeasta pysäkistä ei jäänyt epäselvyyttä ( tyttö/nainen oli viime vuonna yliopistosta valmistunut maisteri pääaineenaan englanti!!! ja silti hän hädin tuskin pystyi keskustelemaan englanniksi. Tervetuloa Taiwaniin :D)
image

image

Asemalta suuntasin suoraan matkailusivustolta bongaamaani hotelliin, josta iso huone tuplasängyllä ja aamupalalla irtosi n. 15 eurolla. Hotellilta suuntasin tutkimaan keskustan aluetta. Taiwanin liikenne on hurjaa: parin ensimmäisen risteyksen ylittämiseen meni ikuisuus kun valtava massa skoottereita ja autoja kulki edestakaisin ja puikkelehti miten sattuu kaistoista tai liikennevaloista välittämättä. Nopeasti selvisi, että täällä kukaan ei anna tietä jalankulkijalle. Katujen varret ovat täynnä neonvalojen koristamia liikkeitä ja ravintoloita joka kadunlkulmassa. Ongelmana vain se, että kaikki teksti on kiinaksi… Ruokaa löytyi ja seuraavaksi oli vuorossa löytää joku paikka juhlia synttäreitä! Helpommin sanottu kuin tehty. Reilun tunnin etsinnän, googlen ja gps än avulla ensimmäiset kuppilat löytyivät, Hsinchu tosin on sen verran pieni kaupunki ( 500000 asukasta) , että tiistaisin ihmisiä ei juuri viihteellä taida yleensä pyöriä. Parissa lähes tyhjässä pubissa istumisen jälkeen suuntasin hotelliin nukkumaan ( = kirjoittamaan edellistä blogia) , Hsinchu on teknologiateollisuuden keskus, jossa ihmiset tekevät viikolla rankasti töitä ja kuuleman mukaan rentoutuvat viikolla mielummin hyvän ruuan kuin juoman parissa.

Aamupalan jälkeen rahaa pankista ja taksilla yliopistolle etsimään kämppää. Minut oli sijoitettu solukämppään toiselle kampukselle noin 3 km päähän pääkampuksesta joten ei muuta kuin pienen harhailun jälkeen bussilla sinne. Lunastin avaimet toimistolta ja lähdin katsastamaan tulevaa asuntoani seuraavalle 5kk ajanjaksolle. Ensimmäinen vaikutelma asuntolasta oli hyvin vekarajärvimäinen: rakennus täynnä neljän huonen huoneita, yhteiset vessat käytävän päässä koko kerrokselle ym. ja ei edes patjaa sängyssä… Lievästi iski epätoivon tunne: täälläkö pitäisi asua monta kuukautta? Suunta taksilla isompaa markettiin, josta tarttui mukaan kaikkea hyödyllistä ja käytetyn patjasetin sain asuntolan emännältä. Vaikka Ihmiset eivät englantia puhu tai kunnolla ymmärrä, ovat järjestään kaikki todella ystävällisiä ja avuliaita ja yrittävät parhaansa auttaa! Illala tapasin myös kämppikseni, vietnamilaisen kaverin, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun ja jolta sain heti vastaukset moniin yliopistoa koskeviin käytännön kysymyksiin, kyseisenä hetkenä hurja parannus orastavaan epätoivon fiilikseen.

image

Seuraavana aamuna oli vaihtareiden orientaatiopäivä, joka käytännössä tarkoitti erilaisten kaavakkeiden täyttämistä. Asunnolta yliopistolle kävelyyn kului reilu 30 min, joka on hyvin tukala matka 35 asteen lämpötilassa ja keskellä skootteriruuhkaa… Hurjan paperisodan jälkeen oli mielenkiintoista tutustua erilaisten yliopiston klubien ständeihin koulun puistoalueella: kaikenlaista kerhoa löytyy ja yhdessä tekeminen tuntuu olevan suosittua täällä. Uusille vaihtareille oli järjestetty grillijuhla illalla ja rennommissa merkeissä porukkaan oli helppo tutustua: täällä on melko paljon vaihtareita ja myös paljon eurooppalaisia, mutta ei tietääkseni ketään Suomesta. Ainoastaan pieni osa ulkomaalaisista on vaihto-opiskelijoita: suurin osa on täällä suorittamassa tutkintoa tai tutkimustehtävissä. Myöhemmin illalla oli mielenkiintoista nähdä myös paikallista yöelämää: ihan ok torstaiksi! Illan keskusteluiden tuloksena päädyimme ranskalaisen kaverin kanssa siihen, että Bo Ai n kampus, jossa asuimme, olisi pitemmän päälle suuri rasite: kampus oli kaukana, sinne ei päässyt nopeasti, siellä ei ollut ravintoloita, kauppoja tai liikuntapaikkoja ja lähes kaikki muut opiskelijat asuivat pääkampuksella. Seuraavana aamuna suuntasimme asuntotoimistoon, josta onnistuimme saamaan viimeiset pääkampuksen paikat: taas uusi muuttopäivä! Uudesta asuinpaikasta on matkaa muutama sata metriä luentorakennuksiin, ravintoloihin ja pelikentille ja uimaaltaalle, joten vaikka se hieman kallimpi onkin, voi tilanteeseen olla tyytyväinen 🙂

image

image

image

Ensimmäinen viikonloppu Hsinchussa kului asioita hoitaessa, syödessä ja urheillessa. Prepaid 3g liittymäni oli 5 lle päivälle ja se täytyi uusia/ladata uudelleen. Helpommin sanottu kuin tehty. Asian tiimoilta kävin n. 10 ssä liikkeessä ja käytin n. 5 tuntia ja tuloksena oli lopulta se, että pystyn lataamaan vain normaalia puheaikaa, en nettiä… Onneksi sentään keskustasta löytyi hyvää ruokaa: ravintolaformaatti, jossa jokaisessa pöydässä on oma hiiligrilli, jolla voi grillata pöytään tuotuja raakoja lihapaloja teki vaikutuksen!

image

image

Myös kampuksen uimahalli/kylpylä saunoineen (ei kiuasta) ja koripallokentät on nyt testattu. Kampukselta löytyy muuten tottakai mäkkäri, jossa bigmac maksaa 2,5 e, joten kun kiinalainen tökkii, löytyy vaihtoehtoja, onneksi ruoka täällä on suurimmaksi osaksi todella hyvää. Maanantaina alkaa myös muutama kurssi: saa nähdä pitääkö lupaus englanninkielisestä opetuksesta paikkansa. Jostain syystä puolet kursseistani katosi ilmoittautumisajan umpeuduttua, esim. tällä hetkellä kalenterissani ei ole yhtään kiinan kurssia… Toivotaan että löytyvät: ensimmäisen viikon perusteella Taiwanissa kaikki tuntuu järjestyvän, kunhan jaksaa olla välittämättä pienistä vaikeuksista 😉

Kohti Aasiaa!

Noniin, lentokoneessa istuessa on hyvä aloittaa tarinointi jokinmoisen matkablogin muodossa: 6 päivää Hong Kongissa takana ja nyt suuntana Taipei ja Hsinchu. Melkoisesti on ehtinyt tapahtua ja parempi kai aloittaa nyt kun vielä jotain muistaa! ps kirjoittelen padilla joten kirjoitusvirheiltä ei voi välttyä…:)

Aluksi hieman omista taustoista: Päätin jo 3 vuotta sitten alottaessani opintoni Jkylässä lähteä vaihtoon kandin kirjoittamisen jälkeen. Vaihtopaikka vaihtoehtoja oli paljon ja kiitos siitä, että lähdin Aasiaan kuuluu pitkälti viime vuoden sateiselle ja pimeälle syksylle: jospa täällä päin maailmaa olisi hieman lämpimämpää… Noh, hyviä syitä lähteä oli monta! Vaihtoyliopistoni on Taiwanissa Hsinchun kaupungissa sijaitseva National Chiao Tungin yliopisto, jossa opiskelen syyslukukauden. Ja kun tänne toiselle puolelle maailmaa on lentänyt, on tarkoitus myös kierrellä lähialueita: Saa nähdä miten ainoastaan Euroopassa reissannut suomipoika pärjää Aasian vilskeessä!

Kaikki järkevät (halvat) lennot Taiwaniin tekevät välilaskun Hong Kongissa , joten päätin, että miksen samantien lähtisi reissuun viikkoa ennen lukukauden alkua ja viettäisi ”kesälomaa” Hong Kongissa. Näin jälkeenpäin ajateltuna onneksi: Hong Kong osoittautui uskomattoman hienoksi kaupungista, jossa viikko kului aivan liian nopeasti!

Osa 1: Hong Kong

3 tuntia Lappeenrannasta Helsinki-Vantaalle. 2 h odottelua. 3 h Helsingistä Lontooseen. 1 h odottelua. 12 h Lontoosta Hong Kongiin. 21 tunnin matkustamisen jälkeen saavuin torstai-iltana viideltä sateiseen Hong Kongiin. Rinkka ja päiväreppu selässä otin lentokentältä mtr-junan (paikallinen metro) keskustaan siinä toivossa, että löytäisin jostain majapaikan ja ruokaa. Nousin keskustassa ilmastoiduista tunneleista katutasolle ensimmäistä kertaa ja on hyvin vaikea kuvailla miltä 30 asteen lämpötila,vesisade ja lähes 100 % ilmankosteus tuntuvat! Eipä siinä, rinkka paremmin selkään, sateenvarjo auki ja etsimään majapaikkaa… Helpommin sanottu kuin tehty, mutta muutaman tunnin harhailun ja googlen ansiosta ( kannattaa selvittää etukäteen!) minut bongasi guesthouse kompleksin sisäänheittäjä ja lähdimme katsastamaan huoneita. Talon 15. Kerroksesta löytyi pienen pieni huone, jossa oli kuitenkin oma wc. Vaikka Talo oli täynnä feikkirolexeja kauppaavia intialaisia ja muuta epämääräistä porukkaa ja käytävillä tippui vettä katosta, päätin antaa paikalle tilaisuudeen. Paikka osoittautui myöhemmin oikeaksi löydöksi eikä tarvinnut edes miettiä uuden paikan etsimistä.Rahat tiskiin ja kamat huoneeseen ja suuntana ravintola. Hyvä kiinalainen ruoka piristi iltaa ja uusilla voimilla jaksoi lähteä ihailemaan vielä Hong Kongin uskomatonta skylinea:otin siitä kuvia, mutta se jos mikä on itse nähtävä.
image

image

image

Hong Kong nightlife

Hyvin nukutun yön jälkeen ei ollut tietoakaan jetlagista ja suuntasin kiertämään kaupunkia. Perinteistä Hong Kongilaista ruokaa, pirusti kävelyä ja metrolla ajelua ja lopulta päädyin kaupungin yläpuolelle Victoria Peakille Ihailemaan maisemia.
image

image

Takaisin kämpille, päiväunet ja suunta Hong Kongin puolelle (hong kong jakautuu tavallaan kahteen osaan: keskustaan, joka
on saarella, ja kowloonin puoleen, jossa itse majailin.) katsastamaan perjantain yöelämää. Kiinalaista ruokaa naamaan ja kiertämään paikkoja. Eksyin aluksi vahingossa Sohon supertrendikkäille baarikujille, joka oli rikkaiden ja vanhempien ihmisten suosiossa ja jossa varsinaista juhlintaa ei ollut nimeksikään. Ehdin jo lähes luovuttaa ja olin jo matkalla pois alueelta, kun päätin viimeisenä oljenkortena kysyä kahdelta terassin kulmalta olevalta tytöltä vinkkejä kaupungin yöelämään. Tästä alkaa ensimmäinen esimerkki siitä, miten paikallisiin tutustuminen on asia jota ei kannata jättää väliin (missään ulkomailla) !

Niin, tytöt olivat paikallisia opiskelijoita ja siskoksia (joka selvisi myöhemmin) Hieman jutustelua ja kohta olimmekin yllättäen keskellä klubialuetta jossa meno oli jotain ihan muuta kuin sohon trendiviinikuppiloissa! Erään hotellin yläkerroksesta löytyi Christien suosikkiklubi, jossa ilta kului rattoisasti siihen asti, kunnes paikallinen poliisi lopetti juhlat jostain syystä: porukka oli ihmeissään, ei ilmeisesti tuollaista ihan joka päivä tapahdu. Kaikki vieraat tutkittiin ja jouduimme lähtemään toiselle klubille.

Hong Kong beachlife

Seuraavana aamuna aikainen? herätys ja suunta christien, pikkusiskon heidän kaverin kanssa saaren heidän mielestä hong kongin parhaalle rannalle piknikille. Vajaan tunnin bussimatkan päästä pilvenpiirtäjistä löytyikin melkoinen ranta ja hyvinkin lämmintä uimavettä, kunnon beach resort fiilis!. Rannalla oli paikallisen yliopiston jonkintyyppinen fuksiviikkoleiri häppeninki, jossa porukka kisaili kosteissa merkeissä eri värisissä tpaidoissa ( ja heidän tapauksessa puhutaan vedestä, toisin kuin jossain muualla… 😉
image

image

image

auringon laskiessa lähdimme takaisin kaupunkiin ja suuntasimme kowloonin downtown alueelle nauttimaan perinteistä kiinalaista illallista. Paikka oli sen näköinen, että en sinne olisi itse uskaltanut tahi älynnyt mennä: Ruoka sitävastoin oli maukkain ateria pitkään aikaa. ainoastaan syömäpuikot tuottavat edelleen hankaluuksia, voi olla hyvin stressaavaa syödä kun koko muu seurue tuijottaa kuin mitäkin… 😀 ainakin tuli opittua kiinalaisia pöytätapoja! Aueelta löytyi myös ostoskeskus jossa oli kuulemma maailman pisimmät liukuportaat ( hong kongissa on maailman eniten liukuportaita ja maailman eniten pilvenpiirtäjiä= paljon hissejä, silmiin ei vaan sattunut yhtään KONEen valmistamaa, mitä on tehty väärin?)

image

image

image

Seuraavana päivänä jatkoin taas kaupungin kiertämistä ja päädyin noin kahdelta iltäpäivällä alueelle jossa oli koko katu baarit täynnä juhlivia ihmisiä(lähinnä naisia + vanhempia paikallisia länsimaalaisia) Muutamaa tyyppiä jututettuani selvisi, että sunnuntai on perheitä auttavien yleensä indonesialaisten tai filippiiniläisten kodinhoitajien, lastenhoitajien ym ainoa vapaapäivä, jolloin kaikki he tahtovat sitten juhlia! Päivä vaihtui illaksi juhliessa ja tyttöjen piti palata ”isäntäperheisiinsä”. Itse menin vielä kuppilaan viimeiselle oluelle kuuntelemaan bändiä. Siellä törmäsin taas uuteen tuttavuuten, australialaiseen Rodiin, joka oli työskennellyt hong kongissa 30 vuotta. Rod oli myös vannoutunut rallifani joka tunsi Jyväskylän rallin erikoiskokeet kuin omat taskunsa. Rodilla oli tyttöystävänä tälläinen 20 vuotias filippiiniläistyttö, jonka seurueen kanssa lähdimme jatkamaan iltaa. Kebab on suosittua baariruokaa hong kongissa, tosin hintalaatusuhteeltaan paskaa: 9 e pienestä kebabista. Vertailun vuoksi mäkkärissä big mac ateria maksoi alle 2,5 e!

Hong Kongin viimeisenä päivänä suuntasin lautalla läheiselle saarelle kiipeilemään ”minikiinanmuuri” luontopolkua. Maisemat olivat hienot mutta ranta släpärit ei oikeen soveltuneet 10 km kävelyyn + onnistuin käräyttämään itseni auringossa ( hong kongissa oli ensimmäistä iltaa lukuunottamatta pelkkää auringonpaistetta, joka kuulemma on todella hyvää tuuria!)
image

image

image

Auringon laskiessa palasin kaupunkiin ja tuskailin pari tuntia lentolipun oston kanssa: mobiilinetti ja luottokorttitietojen syöttäminen eivät oikein tunnu kuuluvan yhteen… No, kämpän kautta satamabulevardille katsomaan pilverpiirtäjävaloshowta ja ihailemaan neonvalojen loistoa hyvässä seurassa. Jopa ihan haikea fiilis tuli jättää Hong Kong taakse näin nopeasti! Hong Kong vaikuttaa näin lyhyenkin ajanjakson jälkeen paikalta, jossa voisi vaikka joskus asua.

Loppumietteitä Hong Kongista:

Hong Kongissa yhdistyy lähes täydellisen toimivaksi rakennettu ja kehitetty kaupunki (erityisesti mtr ja sen yhteystunneliverkosto: pääset mihin vain ilman että tarvitsee mennä ulos kuumuuten jos et halua) ja ympäröivä luonto lukuisine saarineen, rantoineen ja vuorineen. Ei siis ole ihme, että kun tähän yhdistetään alituinen puute tilasta niin pienestäkin( ei siis edes keittiötä yleensä!) asunnosta joutuu kuulemma helposti maksamaan keskinkertaisellakin alueella 1300e!!! kuukaudessa… Ei ihme että täällä nuoret asuu mieluusti pitkään perheidensä luona. Eipä silti, melkoisen rikasta porukkaa Hong Kongissa asuu + kiinalaisen miljonääriostovoiman vaikutus kyllä näkyy: jokaisessa itseään kunnioittavassa kauppakeskuksessa oli louis vuittonin, cuccin, tiffanysin, rolexin ym liikkeet, yhdessä näyteikkunassa oli rolls roycejä ja mclareneita… Yhdestä ravintolasta olisi saanut kullalla kuorrutettuja kaviaarilla täytettyjä dumplineja… Melkoista ison maailman meininkiä, jossa raha todellakin ratkaisee 😉 Seuraavaksi suuntana Taiwan ja Hsinchu!